Puolapuut

Kävin ostaa poran, sellaisen oikein kunnon kiviseinäporan. Vanhasta oli johto miltei poikki, sormille siltä olisi saanut ihan pian. Eilen testailin vekotinta ja saatiin puolapuut seinään, keittiöön uusi valaisin ja vanha siirettyä makkariin.
Puolapuiden kautta tuli taasen mieleen sellainen juttu, mihin stailaus/kuvausjärkkäystöissä törmää monta kertaa. On olemassa kahden tyyppisiä asiakaspalvelijoita – niitä, joille kaikki on vaikeata ja hankalaa, jos kyseessä ei ole perinteinen kauppatilanne, tavara sulle ja raha mulle. Nihkeilyä ja nurinaa, kuulostaa niin monimutkaiselta, että juon mielummin kahvia ja odotan ‘oikeita’ kauppoja. Sitten on ne toiset, aivan päinvastaiset, joita tekisi mieli halata heti puhelun päätyttyä. Nämä minun puolapuut tulivat sieltä. Ja voinen vannoa, että tämä jälkimmäinen tyyppi on loppuviimeksi se, jolla se kassa kilahtaa. Tällaista pohdintaa täällä, summa summarum, lämpimästi suosittelen.
Niin ja isompi tyttö koristi itselleen vanhasta mekosta uuden kevätjuhlamekon. Tänä iltana itketään ilonkyyneleitä.

Puolapuut // Dinox