Täytin kesällä 42-vuotta. Siitä 19 on sujahtanut työntäyteisinä sisustusmaailmassa. Monen luovan alan tekijän kuulee sanovan, ettei luova työ ole työtä vaan elämäntapa. Inspiraation imemistä, ideoiden syntymistä ja kiinnostusta kaikkeen kauniiseen ei suljeta 16:30 ja avata 8:30. Samalla saa olla todella onnekas, kun tienaa elantonsa asiasta, jota tekisi muutoinkin ja joka ei suurimpana osana aikaa tunnu lainkaan työltä.
Minä yhdyn ajatukseen. Myös vuosien kokemuksesta viisastuneena kerron, että paljon tekevä, moneen ehtivä ja luovuudesta elävä ihminen tarvitsee myös vastapainoa. Sellaisen löytäminen voi olla hullun vaikeaa, koska juuri se työ on muotoutunut vuosien aikana harrastukseksi. Sisustaminen – se mukava asia jota minä, tuttavat ja ystävät rakastavat. Juuri kun illalla kaadut rentona sänkyyn ja avaat kännykästä FB:n, kaverit ja tuttavat kysyvät sisustusvinkkejä, pyytävät kahville ja siinä lomassa tekemään sisustussuunnittelua ja tapahtumakutsut täyttyvät sisustustapahtumista. Koska me kaikki rakastetaan tätä – muistamatta, että siitäkin huolimatta se on jollekin työtä.
Reilu vuosi sitten päätin koittaa, pystyisinkö itse välillä päästämään irti. Tietenkin lapset ja perhe-elämä huolehtivat luontevasti katkoja, mutta voisinko oikeasti löytää itselleni ihan uuden harrastuksen – sellaisen josta innostuisin yhtä tulen palavasti kuin työstäni. Uskaltaisiko 8 vuoden liikuntatauon jälkeen palata vaikka joogaan – siihen samaan astangaan, jota olin aloittanut eri opettajilla ja väärissä elämäntilanteissa huonoin tuloksin kolme kertaa. Tapasin Katja Kokon ensimmäisen kerran Green Home Bookin kuvauksissa puolitoista vuotta sitten. Hommien lomassa tuli puheeksi nämä säännöllisesti lopahtaneet astangatunnit. Hän kehotti antamaan vielä yhden mahiksen ja kutsui syksyllä alkaviin alkeisiin. Ja tietty minä menin.
Nyt reilun vuoden päästän käyn edelleen säännöllisesti joogassa. Ensimmäisestä tunnille astumisesta ja siitä liikunnan ilosta tapahtui jotain mullistavaa, jonka matkassa ahkerimmat IG-seuraajat ovat olleet. Enkä puhu nyt mistään hengellisestä heräämisestä, mutta kuten jokainen fiksu ihminen tietää, moni hyvä asia johtaa toiseen. Jos joku olisi sanonut minulle, että vuoden päästä rakastat liikkumista yli kaiken, harjoittelet astangaa 1,5 tuntia kaksi kertaa viikossa ja rentoudut sen lisäksi yin joogalla, arvostat luontoa, lähiruokaa, luomukosmetiikkaa, käyt luomukampaamossa, hoidat ihoasi, nukut vähintään 8 tuntia joka yö, olet jättänyt FB:n (paitsi pakolliset työkuviot siellä), olet kotivegaani, et käytä juurikaan alkoholia ja keittiösi työtasolla elää kombucha. Olisitko uskonut?
Ei tällaista elämäntaparemonttia olisi pystynyt kerralla tekemään. Yksi asia johtaa toiseen ja jonkin tuoma hyvä olo herättää kiinnostuksen toiseen ja niin edelleen. Syvien ja sinnikkäiden maalaisjuurieni ansiosta kerron asiani teille vasta näin reilun vuoden päästä, kun homma oikeesti on näin. Tyhjän puhujia on tarpeeksi. Vihdoin minulla on uusi harrastus – se on mahdollisimman stressivapaa elämäntapa. Ja arvaatteko mikä tässä on parasta? Ei se sisustusmaailma ole kaatunut – päin vastoin.
Kuvat Susanna Vento ja Marianne Leimio, kuvauspaikka Narkaus / Lapland.
Mahtava teksti; inspiroiva ja kannustava! Olen samaa juuri miettinyt, miten käy, jos työ on kuin harrastus konsanaan – ja juttusi avasi siihen hyvin silmät. Elämäntapamuutoksesi kuulostaa niin hienolle; itsellä on jo monta askelta otettu eteenpäin, mutta varsinkin nuo yöunet ovat edelleen sellainen mysteeri. Kun eivät vuorokauden tunnit tunnu riittävän 😉 Tiedän, että jostain pitää karsia, mutta vielä pohdin, mistä. Ruuhkavuosissa on se hyvä puoli, että on paljon hienoa ja ainutlaatuista tapahtumaa ja aktiviteettia ympärillä – ja lähestulkoon koko ajan – mutta väsymyshän siinä saattaa pidemmän päälle tulla 🙂
Kiitos <3 Ja juurikin noin. Mä harjoittelin sitä nukkumista ihan tosissaan, hankin Fitbitin aktiivisuusrannekkeen, joka seuraa mun unen pituutta ja laatua – se oli sellainen hyvä porkkana alkuun ja kun jonkin aikaa pelasin sillä, sain käännettyä unirytmini niin, että käyn nukkumaan illalla 21:00 ja herään sitten 5-6 aikoihin. Omaa aikaa aamulla ja virkeänä, ei sellaista päivän väsyttämää kiukkuilua yön pikkutunneilla <3