Loppusyksystä päätin, että tarttisi tehdä jotain noille omille sivuille, muutenkin käyntikortteja, papereita, teippejä ja kaikkea mitä nyt tässä hommassa tarvitsee. Mutta kuten yleensä, oma aika menee omaan työhön jne. Syksyllä sitten loppui se lilluminen ja pistin homman käyntiin. Ja ammattilainenhan luottaa ammattilaiseen, joten Werklig. Olin seurannut jo jonkin tovin heidän töitään ja kuullut vain hyvää monen kulman takaa. En tiedä mitkä teille olisi tutuimpia ilmeitä, mutta varsinkin tuo Kyrön gini ja koko sen meininki saa taputtamaan. Tuo pullohan pitäisi olla keittiön tasolla siinä oliiviöljyn tilalla. Sitten on tietty tuo Masters of Aalto 2014 ja viimeisimpänä Emmassa just ollut Vasarely, niihin ehkä minun lukijoina olitte viimemmäkseen törmänneet. No nyt sitten SV. Huh missä porukassa. Mutta kiitos Werklig – ja olkaa hyvät lukijani – tässä uusi työilmeeni:
Simppeli, mutta siinä on vissi juju. Tykkään! Werkligin töitä olen itsekin ihaillut. Viskibrändistä on pitänyt kirjoittaa blogiinkin, sillä siinä kiteytyy pohjalaiset juureni, mutta niinpä on jäänyt ajan jalkoihin. Hyvä, että muistutit!
Wau! 🙂