Kaljuponkkari

En juurikaan hirveästi ennätä lukemaan, mutta tämän kirjan ilmestyttyä on pakko taikoa aikaa jostakin. Viime viikolla sain hetken omaa aikaa metrossa ja siellä juuri pääsin kaljuponkkarityyppiin. Ai tsiisus ja ääneen naurua yksin. Ah. Tämä on mahtavuutta. Kiitos Riikka Pulkkinen ja Iiris Lempivaara näistä pienistä ja hauskoista arjen pakoretkistä. Menen jatkamaan.

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014)

3 thoughts on “Kaljuponkkari

    1. No niinpä. Ja ihanaa kun löyty joku joka tietää tarinan, yksin nauraminen on tylsää. Paitsi että kun pidemmälle pääsee, niin ei tuo pelkkää naurua olekaan. Mainio tarina!

Leave a Reply