Aurinkoisena hetkenä ehdin kaivaa kameran esiin, muuten imuroida. Älkää siitä välittäkö, mutta tässä on meidän uusi ruokapöytä. Jääkarhu kuten tekijänsä nimitti. Tukevan topakat jalat, selvä hännänpää ja valkoinen selkä.
Kaipasin välillä vaaleaa ruokapöytää ja musta meni vintille odottelmaan kevätmuuttoa mökille. Marmori on nyt niin hip, että olihan sitä omakin siivu saatava. Tovin olen ihastellut monia marmoripöytiä ja kerrankin aikaa taas tarjousrumpaan saaneena pistin tuulemaan. Marmorikanteen pyysin tarjouksia parilta suomalaiselta kivivalmistajalta, Eestin puolelta neljältä. Viron neliöhinnat ovat meren toisella puolella huomattavasti edullisempia, mutta kuljetuskustannuksiin kannattaa varautua. Päädyimme loppujen lopuksi Granimariin, jonka levy tuli kotiin kannettuan parissa viikossa ja järkihintaan.
Jalkarakenteeksi halusin mahdollisimman simppelin, mutta tukevan rakenteen, joka salettiin kestää lapsiperheen jytinöitä, 85 kg(!!!) painavaa levyä ja antaa kontrastia ohuelle kivelle. Suositukset veivät Tebianille. Hitto mikä tyyppi. Olipas oikein mukava tutustua tällaiseen sankariin. Minä kerroin speksit, Tebian kuunteli ja teki ehdotuksensa. Ja nappiin meni, eikun töihin. Viidestä osasta koostuva jalkaosa on koivua, liitokset simppelit kuin mitkä ja yhtä tassua koristaa style tägi. On se niin hyvä. Suosittelen miestä niin näissä puutöissä, mutta myös hänen saittia viihdekäyttöön. Sanavalmis sanoisin.
vau, vaikuttaa mahtavalle tyypille tuo herra ja kaunis on pöytä! 🙂
nice! i love it!
Todella upea pöytä!
Kaunis karhu! Onko tuo marmorilevy niin painava ettei tarvitse kiinnittää vaan pysyy hyvin paikallaan?
Juu on, ihan hullun painava. Ja itse asiass hyvä, että irrotetava, kun muuten koko pöydästä tulisi niin painava, ettei sitä saisi ikinä siään/ulos asunnosta. Nyt parissa osassa liikkuu kätevämmin vaikka suursiivouksen alta.
Kyllä yksinkertainen on vaan kaunista. Upea pöytä.
Oi mikä kaunotar!
Kiitos kaikki <3