Kiitos.

Kiitos töihin paluu tsemppauksista, osastokehuista, arkikannustuksista ja tunnustuksista. On taas niin paljon kiiteltävää, että ihan nolottaa. Olette kultaisia ja ihania ite, hyvä jos voin blogillani antaa jotain takaisin päin! Ja koitan toki jatkaa tätä töihin mentyäkin, ymmärrettävästi vain hitusen harvemmin päivittelen.

*Poistin tästä Mikkos-aiheen, niin on kaikilla mukavampi mieli. Kiitos kuitenkin kommenteista. Anteeksi niiden poistaminen, pistetään aiheelle piste ja pysytään kepeämmissä tunnelmissa.*

Tänään on vapaapäivä, kiitos ihanan työpaikan ja pehmeän laskun. Oltiin Varpun ja hänen “poikaystävänsä” kanssa aamulla kaupungilla. Jotta aloitettu rytmi ei mene ihan sekaisin, syötiin ja päikkäreille samaan aikaan kuin tarhassa. Tuossa se tuhisee. Noh, mutta äiti pistää sillä aikaa arkeaan järjestykseen ja purkaa tuntojaan tänne. Hain pitkään haaveilemani Muuton säilyttimen ja uuden Ordning & Redan seinäkalenterin. (Stylet kuviokortit ovat muuten Dog Designin kuoseja – käyppä ihastelemassa.) Nyt pysyy perheen menot omissa sarakkeissa ja tietää missä pitää olla milloinkin. Kun sade loppuu ja isi tulee, lähdetään katsomaan karhuja Senaatintorille. Pus och kram ja hyvää viikonloppua.

Something about “getting back to work / crying in kindergarden / some grumbling about one mother who claim guilty to me of Varpu’s too early kindergarden age. Feels sad..
New Muuto’s container and Ordning & Reda calender organizes our weekdays.

11 thoughts on “Kiitos.

  1. Huh, huh kun on otsaa!!! Minä kahden lapsen äiti laitoin omat pienokaiseni reilun vuoden ikäisenä päiväkotiin koska itse uskon, että tämä kehittää lapsen sosiaalisia taitoja ja antaa mahdollisuuden leikkiä samanikäisten kaverien kanssa. Lapset ovat olleet iloisia ja saaneet rakkaita ystäviä! Lisäksi vaihtoehtoja ei ole ollut.. valitan, olen tavallinen keskiluokkainen jonka pitää maksaa laskuja.Kuinkas se nyt menikään; meidän perheessä kaikki on paremmin kuin teidän. Olen superäiti joka tekee joka päivä lounaan ja päivällisen, leikkii lasten kanssa ulkona kaksi kertaa päivässä ja lisäksi siivoaa ja pesee pyykkiä. Tämän jälkeen onnellinen, iloinen ja tietysti äärimmäisen tyytyväinen äiti menee nukkumaan saatuaan lapset ensin uneen, laittaa kellon soimaan kuudelta jotta voi valmistaa lapsilleen ja miehelleen aamiaisen johon kuuluu puuro (mielellään itse jauhettu kaurasta), hedelmäsalaatti, itse tehdyt sämpylät sekä itse puristettu mehu ja tietysti omalta kasvimaalta poimitut vihannekset ja yrtit.Ai niin, ja tietysti tämä täydellinen äiti kitkee puutarhansa ja kasvattaa pioneja näyttelyyn.Se joka tunnistaa itsensä, nostakoon kätensä ylös… minä en sitä tee koska olen kaukana tästä äidistä mutta onnellinen lasteni kanssa!!!!Helv..tti, että sieppaa tuollainen muiden arvostelu. Voisiko ne jotka aina jaksavat arvostella muita, keskittyä omaan elämäänsä joka voisi olla vielä parempi kun ei keskity muiden.Anteeksi – herkkä paikka!Kunniaan ne äidit jotka pitävät itseään sen verran itsekkäinä (mikä on tervettä jollei suositeltavaakin), että haluavat elämältään mahdollisesti muutakin kuin vain kotona nysväämisen. Töihin menon ei tarvitse olla välttämättä ainoastaan rahallinen kysymys vaan oman itsensä kannalta äärimmäisen tärkeää masennuksen välttämiseksi ja yhteiskunnasta eristäytymisen ehkäisemiseksi. Ja ne jotka sen ovat valinneet, nauttikaa siitä…siinä ei myöskään ole mitään vikaa.Eli kiteytettynä; mielestäni ei ole väärin mennä töihin tai olla menemättä mutta tämä suomalaisten ikuinen toistensa arvostelu on niin turhaa. Anonyyminä se tietenkin on helppoa mutta osoita ainakin sen verran häpyä, että kirjoitat sen omalla nimelläsi – vai pelkäätkö että sinua ruvetaan arvostelemaan????Anna

  2. Oikein ihanaa ja ansaittua viikonloppua. Tuollaisten torspojen kommenteista ei kannata loukkaantua, yleensä ne ryöpsähtävät omaan elämäänsä tyytymättömien ihmisten suista. Lyön vetoa, että hän on itse onneton / katkera / elämäänsä kyllästynyt. Onnelliset ja iloiset ihmiset jaksavat jakaa sitä hyvää muille vailla tarvetta arvosteluun, eiks niin? Hymyä huuleen, Varpu oppii varmasti hoidossa paljon kaikkea ihanaa ja jännittävää ja saat itse nauttia uusista haasteista! Oikein antoisaa ja mukavaa syksyä molemmille!Laura I

  3. Hienoa, että töihinpaluu on sujunut noin hyvin! Mukava lukea teidän kuulumisia!Maailma on urpoja täynnä – aina on joku tietämässä paremmin, kuinka asiat pitäisi tehdä.

  4. Kiitos AnnaKokemuksen rintaäänellä voin vielä lisätä omia kokemuksiani, kun jouduin aikoinani lapseni viemään hoitoon alle puoli vuotiaana. Nyt olen onnellinen äiti/mummi, joka katsoo sivusta nauttien lapsiensa ihanaa onnellista elämämää. Haluan vielä muistuttaa kaikkia, että me elämme vain kerran ja se aika menee ihan liian nopesti. Miettikää rakkaat nuoret mitä te oikeasti haluatte elämältä. ME ELÄMME VAIN KERRAN.

  5. Voih!Tämän Mikkos-postauksen olen missannut kun olen juossut koko päivän pitkin Helsinkiä.Asia on itsellänikin sinällään ajankohtainen,koska tein nopeaakin nopeamman paluun töihin vaikka vauva ei ole edes kolmea kuukauttakaan.(!!!) En tee sinällään kuin sunnuntaisin,mutta on tää niin arka aihe ihmisille että mietin monta kertaa kehtaanko hehkuttaa tätä Facebookissa vai lytätäänkö mut täysin.Mutta tää on paras ratkaisu niin mun kuin perheenkin takia,mulla rupes jo niin kilahtelee päässä et oli pakko hommata muutama tunti "perhevapaata aikaa"edes kerran viikossa.Ja onhan se kiva kun siitä vielä maksetaan,ylimääräiselle rahalle on aina käyttöä varsinkin meidän kokoisella perheellä.

  6. Ihmisillä on ihan eri elämäntilanteet! Helppo se on vaikka jostain muuttotappiokunnasta, jossa asuminenkaan ei maksa "mitään", huudella ja tuomita. Ei sillä 300 eurolla-verot paljon asuntolainoja lyhennellä! Niin, eikä kaikilla ole edes työpaikkaa johon palata, ei ainakaan noin kiinnostavaa! Eli siinä tapauksessa kannattaa suggeroida itsensä ajattelemaan, että on itse täydellinen äiti. Että jaksaa painaa päivästä toiseen.Minä oon ajatellut, että voisin olla kotona sen koko kolme vuotta JOS vaan pää ja taloudellinen tilanne sen kestävät. Eli oma hyvä fiilis ja raha-asiat sen taitavat lopulta ratkaista…

  7. Missasin alkuperäisen kirjoituksen ja kommentit, mutta kuten näistäkin kommenteista huomaa, aikamoista omissa poteroissaan jumittamista tämä kotiäiti vs. uraäiti -keskustelu on. Varsinkin Annan kommentti oli aika mustavalkoinen. Kotona olo on nysväämistä, kotiin jääneillä ei ole ammatillisia ambitioita jne. Ihan kuin se vaikkapa vuoden vanhan hoitaminen olisi pelkkää sohvalla makoilua…En ymmärrä, miksi omia ratkaisuja pitää perustella mollaamalla vastakkaisen ratkaisun tehneitä. Sovitaanko, että jokainen on kotona sen lapsensa kanssa juuri sen ajan, mikä kullekin perheelle sopii. Ja että jokainen käyttää sen lyhyen ajan ("joka menee liian nopeasti") juuri siihen, mihin itse haluaa, oli se sitten perhe, ura, näiden yhdistelmä tms.T: yhden parivuotiaan töihin paluuta tekevä äiti

  8. Olen pihalla kuin lumiukko, mutta arvaan että tänne tuli joku urpo kommentoimaan negatiiviseen sävyyn Varpun päiväkotiin menoa. Ehdin juuri eilen hehkuttaa työkaverilleni, joka ei blogeja lue, että ihanaa kun yhdessä blogissa ei tullu niinamikkosia kommentoimaan ja lietsomaan "oikein vai väärin"- keskustelua, vaikka oli sellanen kutina että näin voisi käydä. Vastaavaan ilmiöön kun olen "saanut" blogeissa törmätä. Mulla oli aavistus, että niin voisi käydä ja olin ilahtunut kun ei käynyt… Väärässä olin. Sori, laitoit pisteen keskustelulle ja tässä kannan oman korteni kekoon. Mutta haluan vain sanoa, että raivostun aina kun toiset pokkana puuttuvat muiden ratkaisuihin ja tulevat moralisoimaan. Aargh! Eikö ihmiset jo tajua, että tämä on niitä asioita, jotka ei kuulu ulkopuolisille, ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Kukin tekee niinkuin heille parhaiten sopii! Nimimerkillä lapseton omasta tahdostaan – tästähän mikkoset saisivat itselleen uuden aiheen! 😉

  9. Maisa – Selvennys kommenttiini; jos luit koko kommenttini, sanoin ettei kotiin jäämisessä ole mitään pahaa. Pyysin anteeksi hermostumistani koska lapset ovat arka paikka ja kasvatuksen arvostelu ja tästä johtuen jotkut sanavalintani kuten kotona nysvääminen ei ehkä ollut oikea valinta.Niinkuin sanoin; ärsyynnyn ainoastaan siitä, että aina arvostellaan muiden tekemisiä ja aina jollain on asiat huonommin kuin toisella ja toinen tekee juuri niin kuin ei saisi. Ainainen toisten arvostelu on vain niin turhaa!Jokaisella perheellä on omat tarpeensa ja jokainen perhe varmaan tietää mikä on paras ratkaisu elää ja se että joku täällä netissä arvostelee toisten tekemisiä tekee erittäin pahan mielen vaikka siitä ei pitäisi välittää. Kyllähän sen kaikki tietää, että asia jää vaivaamaan ja sitä miettii onko huono äiti.Tämä yhteiskunta on sen verran raadollinen ettei turhia arvosteluja tarvitse.Me olemme kaikki erilaisia ja ajatellaan, että se on se rikkaus ja ihana asia.Anna

  10. Saanko udella mistä ostit tuon ihanan yksinkertaisen Ordning & Redanin seinäkalenterin? Löytyikö ihan helsingistä? Ja kiitos muuten blogistasi sitä on aina niin mukava käydä tasaisin väliajoin lukemassa : )

Leave a Reply