Kyllä on surullinen olo. Tässä arjessa huomaa ne kohdat, missä rakas kissa on ollut mukana ja nyt vain outo tyhjyys. Miten luopuminen voi olla näin vaikeaa? Kiitos kaikille osanotosta, ne antavat voimia. Taivaskissa runo on kauneinta mitä surussa voi lukea. Kiitos Pikku-Pihlaja.
Taivaskissa
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden,
mutta palaan uniinne toisinaan.
– Kaarina Helakisa
Minun on pakko laittaa tänne jokin muu kuva. Heti kun blogin avaa, niin itku tirahtaa silmiin, kun katselee Kasperin katsetta. Kamala olo. Jotain muuta on vain ajateltava. Ompelin illalla vanhasta flanellipaidasta Varpulle huivin. Lähdetään kohta ulos, kun kotona on ahdistava olo.
Feeling sad. Something is missing. Kasperi’s picture makes me cry. Need to think something else. I made a scarf from old flanel shirt.
props 
Leave a Reply