Tää on nyt sitä, mitä mies ei kestä. “Et kait sä laita sinne kuvia meidän kaapeista ja laatikoista? Hullunahan ne sua pitää.” Perherauhaa uhmaten laitan nyt kuitenkin muutaman järkkäilyjutun esille. Iski taas pakottava tarve laittaa tavaroita ojennukseen. Keittiössä kissanraksut pääsivät isoon lasipurkkiin (joita en muuten löytänyt enää Ikean sivuilta. Kääk, jos ne on lopettanut tuotannon. Nuo ovat juuri parhaita raksujen lisäksi makaroneille, leiville, muroille ja mysleille.
Kävin läpi myös postikortit ja kuoret ja niputtelin ne siististi vanhaan keksilaatikkoon. Nyt on tyhjät kortit, lovelettersit, Vn syntymäonnittelukortit ja seinäkollaaseihin pääsevät koristekortit omissa napakoissa nipuissa. Hullu minä. Kirjat nyt vaan kuvasin, kun tuli niin nätti pino. (Vielä hullumpi.)
Ei pidetä hulluna 😀 Nää on hienoja. Kauniisti järjestetyt tavarat hivelevät aina silmää :)Malla
Eikä mitään! Me halutaan kurkkia teidän kaappeihin! nimim. kotiäiti ja 1,5 kk Annips. kiitos inspiraatiosta. Löysin taas sisäisen askartelijani! Vauvalle tietenkin väkerrän suurimman osan 😉
Voi sinua pikku järkkäilijää! Itse oon vasta siivousvaiheessa, seuraavaksi järkkäily. Ehkä vuonna 2019…Kettu
No onhan toi nyt hulluutta, toki, ja siks se onkin niin ihanaa!! :DMulla on toi sama "ongelma", varsinkin käly jaksaa sitä ihmetellä, ja saankin kyläilykutsuja heille järjestään keittiön kaappeja 😉 Ja juurikin hoksasin notta suurin osa kodin huonekaluista liittyy jotenkin säilytykseen…Ja hei, onhan se mahtavaa kun kaikkilla tavaroilla on oma paikkansa, ja siksi ne on niin helppo löytää. Mä hyödynnän sitä myös shoppailuvimmaan niin, että mitään ei voi ostaa, jos sille ei löydy omaa paikkaa 😉