Meillä on ollut tässä flunssaa ja ensimmäistä korvatulehdusta (ei auttanut jonkin aikaiset puun koputtamiset terveenä pysymisessä). Sängynpääty on kohotettuna, penisilliinit tapellaan aamuin illoin ja nenäimurilla ärsytetään tasaisin välein. Samaan rytinään tietenkin löytyi erittäin varteen otettava asuntoehdokas (joka sitten kariutui iltaan mennessä vaikeaan isännöitsijään ja taloyhtiön vielä hankalampaan lainatilanteeseen). Toisin sanoen meillä on ollut kamala kiire ja touhu ja väsymys ja kitinä ja kaaos. Onneksi rakas Pisarapilvi tuli kylään ja teki ison kannullisen smoothieta. Nam. Ja laskiasipullia ja kahvia. Ah, teki hyvää! Elämä voittaa jälleen. Vierailun jälkeen pontevana järkkäsin lautapelit (joita meidän perhe rakastaa, jos äidin annetaan voittaa) ja tein Vlle lelulaivan. Pieni potilas rakasti keinutella kaikkien lelujensa keskellä eikä tukkosesta olosta tietoakaan. Niin kuin Matroskin huomasi, meillä hillutaan ja leikitään aika paljon. Se on parasta mammalomailussa, kun voi milloin vain heittäytyä hösseliksi ja temuta Vn kanssa. Tekemättömät hommat voi heivata huomiseen ja nauttia vain siitä vastaopitusta kikatuksesta. Sitä ei voita mikään!
We have had a little flu and otitis. Bed’s head is heighten, we took penissillin every morning and evening and use that nose aspirator (don’t know is this the correct name to that ugly thing)…So we have had little bit hurry. Of course same time you find your dream house. You call 20 phone calls to bank and house dealer and so on and in the evening you find out that house has too much unclear loans so you have to give up. Blaaah. Luckily my dear friend Pisarapilvi visited us and bring some smoothie, coffee and coffee bread. That made me feel better. Thank you sugar! After it I had time to organize our board games and make a toy boat to V She loved to play in it, hih. As Matroskin has noticed we play quite a much. That is the best on my maternity leave. You can leave your daily works and have fun with V. Baby girl’s first giggling is the best what you can hear! Nothing can’t be so wonderful!
Pikkuinen kaikesta huolimatta hymyilee niiin kauniisti ihanassa kuvassa! Sitä se sitten on lopunelämää, ainasita huolta omasta rakkaasta pikku papusesta… <3 Voimia ja parantumisia sinne!Saara
Pikaista parenemista teille!Kikatusta ei tosiaan voita mikään – se on ihan parasta!