Kate Alexandra ja tarina kukkaraasusta

Eräs kommentoijani paljastui ihastuttavaksi taiteilijaksi. Käykää kurkkaamassa Kate Alexandran töitä. Hurahdin täysin ja tilasin samantien kaksi kaunista postikorttia. Työt saapuivat niin hienossa kuoressa, että! Osoite oli taiteiltu vaivalla, mutten voi sitä näyttää jonkinmoisen yksityisyyden säilyttämiseksi. Toinen korteista koristaa nyt kollaasia, toinen ikkunalautaa.

Ikkunalautaan liittyy tarina kukkaraasusta. En ole viherkasvi-ihmisiä. En vaan jostain syystä tykkää niistä ja piste. Joskus kun olen saanut jotain ruukussa kasvavaa, niin vähin äänin olen antanut sen kuolla kupsahtaa. Toisinaan olen kantanut kasvit rappukäytävään saatekirjeen kanssa. Ne ovat saaneet paremman kodin varmasti. Mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, äitiys muuttaa. V sai ristiäislahjaksi söötin ruukkuruusun. Se on Vn ensimmäinen kukka ja äiti koittaa pitää sitä hengissä viimeiseen saakka. Olen kastellut säännöllisesti, käyttänyt suihkussa, lisännyt multaa ja koittanut kaikkea. Olen ruennut tykkäämään kukasta ja huolehtimaan siitä viimeiseen saakka.
Mummilla on vuokrattuna sellainen kasvimaapläntti ja meillä olisi tarkoitus istuttaa ruusu sinne heti kun maa lämpiää. Varpu saisi käydä siellä hoitamassa omaa kukkaansa mummin kanssa. Ruusu näyttää aikaa raasulta näin keskitalvella, mutta toivotaan parasta ja pikaista kevättä.

I found a lovely artist from my blog comments. I love Kate Alexandra‘s work and ordered immediately two beautiful postcards. Those arrived in so beautiful envelope, but because of address, I can’t show it for you, sorry. Try to keep some privacy. The another card is now part of a kitchen’s picture collage, an another on window board with poor plant.
About that plant. I am not a green thumb. For some reason I do not like plants at all. Sometimes when I have got a flower in a pot, I have let it dry and die. Sometimes I have took plants to our apartments staicase with a cover letter. The plants has got better homes from our neighbours I´m sure. But like many others things, motherhood changes. V got this rose as a christening present. It is her first flower and I try to keep that poor rose alive. I have take care of it regularly, give some water showers and add some mould. I think I like that rose nowadays.
Our granny owns a small city garden and we’d like to move that rose there on early spring. V could take care of her first flower there with granny. Poor rose looks sad in this mid-winter, but we hope the best and wait for the early spring.