Kasperi-kulta 29.5.1999-18.4.2010

34 thoughts on “Kasperi-kulta 29.5.1999-18.4.2010

  1. Osanottoni ja voimia suruun. Meidän Molli-kissa siirtyi ikuisille metsästysmaille 15-vuotiaana viime syksynä 🙁 Oli todella surullista ja kaipaamme sitä edelleen.

  2. Lämmin osanottomme! Täällä Pepin kanssa itketään! Pepiltä kauheasti terveisä ja että sitä surettaa :`(Kasper oli kyllä maailman paras kissa! En oo ikinä tavannut toista niin ihanaa ja seuraisaa sylivauvaa! Voikaa hyvin!

  3. Lämmin osanotto. 🙁 Menetin oman rakkaan kisuni noin kuukausi sitten ja sen hetkiset tunteet ovat vielä tuoreessa muistissa. Perheenjäsenen menetys ei ole koskaan helppoa, jaksamista teille!

  4. Voimia suruun! Oma 14-vuotias kissani kuoli vuosi sitten, eikä sitä aukkoa pysty mikään paikkaamaan. Se kuitenkin helpottaa, ettei toisen tarvitse kärsiä enää.

  5. Vuosi sitten koettua omaa surua muistellen ja osaa ottaen. Siamilaiskissani Joona kuoli aika tarkalleen vuosi sitten 11-vuotiaana. Suru kuristaa joskus vieläkin kurkusta ja ikävä hiipii iltaisin. Käyn aina sillointällöin lukemassa bloginiini tulleita osanottoja ja lohdutuksia ja yksi runo on jäänyt sieltä mieleeniTaivaskissaOlen avaruuksien kissa,olen kissa ihmeellinen.Olen unien, tähtien kissa,tulin takaa pilvien.Minä rakensin teilletalon,jossa paljon rakastetaan.Nyt takaisin lähden,mutta palaan uniinnetoisinaan.- Kaarina HelakisaVoimia suruun.

  6. Lämmin ajatus täältä. Tuli ihan kyyneleet silmiin; muistin omani, Kasperin kanssa saman ikäisen, jonka poisnukkumisesta on jo neljä vuotta. Tuntuu yhä. Ehkä aina. Sanovat, että kissasta jää sydämeen tassunkokoinen jälki.

  7. Osan ottoni. Itse olen joutunut hautaamaan pikkuisen koiramme, joten tiedän tarkalleen, miltä tuntuu menettää oma pienokainen. Ei ole sanoja, jotka voisivat helpottaa tilannetta, sanotaan vain, että jaksamisia teidän perheelle ja toivottavasti pienoinen nukkuu nyt rauhallista unta.- Jaana "Kainuunkadulta"

  8. Voi surkeutta, iso hali!Mua itkettää jo ajatuskin, että pikkuinen Nasu joskus vielä poistuu luotamme. (Nasu on 10-vuotias pikku koiramme)

  9. Lämmin osanotto suureen suruun. Meidän rakas koira(oli perheemme jäsenenä lähes 10v ja oli "esikoisemme") nukutettiin vuosi sitten ja edelleen on kova ikävä. Kun koiraamme vietiin piikille, tuntui kuin olisi luopunut omasta lapsesta, niin kamalalta se tuntui. Kukaan, jolla ei ole ollut eläintä, ei voi oikeasti tietää, kuinka rakas ja tärkeä PERHEENJÄSEN eläin on. Voimia teille!

  10. Osanottoni. Ymmärrän hyvin surunne. Meidän maailman ihanin koissu (11v) kuoli tammikuussa. Suru oli suurta, nyt jo lämpiminä muistoina sydämessä… <3 Ikävä on kuitenkin kova.

Leave a Reply to Hipsu Cancel reply