Odottavan aika on pitkä. Sairaalakassi on pakattu ja joka ilta käymme nukkumaan odottavin mielin. Ja kappas, kello soi aamulla ja mitään tapahtunut.
Vain äitiyslomalla on aikaa hoitaa sellasia asioita kuin jotain bonuspisteostoksia. Huomaan kuitenkin sujahtavani yllättävän hyvin tähän juotenolon täyttämiseen. Kaikki nurkat siivottu, bonuskertymät tsekattu, harmi vaan kun Ruispalojen leffakuponkikeräys on päättynyt, sekin sopisi tähän tilaani oikein mainiosti, he hee. Kävimme tänään törsäämässä MyIittala pisteet Arabian juhlavuosilautaseen. Tuo aurinko sopii tähän aikaan.
Arabia 140 v. lautanen // Arabia 140 v. plate // Iittala
July juliste // July poster // Hanna Konola
Cloud poster // Littlestudio
Vitra’s Elephant clock // Smow
Jultid 3D postcard // Maija Fredrika
Pupu tyyny // Rabbit pillow // sold out I guess
Talo tyyny // House pillow // Lucky boy Sunday
Etana // Snail // Donna Wilson
Other pillows // DIY
Huh, uskon miten aika tuntuu seisahtuneen…tosin upeeta että jaksat/voit touhuilla. Hormoneille kiitos kodinlaittobuumista, kaipaan moista boostia toisinaan (ilman vsuvamahaa).Älyttömintä on odottaa ihan uutta ihmistä maailmaan, kuka ja millainen persoona sieltä tulee, rauhallinen vai vilkas, ujo vai sosiaalinen. Toisen lapsen tuleminen varmasti ihan erilaista kun ei tarvitse harjoitella olemaan äiti 😀
Juu tää on samalla ärsyttävän pitkästyttävää, mutta toisaalta niin mukavan joutavaa että. Ja siis tässä raskaudessahan ei ole sen parempaa kuin nuo hullut hormonit, jotka saavat ihan ihmetekoja aikaiseksi. Ja mä vallankin saan jotain ihan käsittämättömiä kicksejä siivotuista nurkista, tavaroiden kierrättämisestä, mapitetuista papereista etc. – kontrollifriikki, sanoisin =D Lohduttaa hienosti tässä muussa +30 kg v********a.Ja niinpä, ihan käsittämätöntä, että tuossa hän ihan kohta on osana perhettä, tuntematon pikkutapaus. Ja kun me ei edes tiedetä sukupuolta, niin jännää viime metreille <3
Ooo, no te ootte tosiaan malttaneet, ite en pystynyt mitenkään vastustaan kiusausta olla kyselemättä sukupuolta. Nostan hattua! Aivan huikeeta, et saa laiteltua kotia kun muuten tollaseen tuntuu olevan niin vähän aikaa! Ja vitsi et tuntuu hyvälle kun kaikki on tip top. Hengittäminen on helppoa siistissä kodissa. Sä pystyt toki viel siinäkin vetäseen niin hienon suorituksen, et mul on opittavaa vaikka äärijärjestelmällinen oon itekin 😀 Sit vaan himmeet imetykset kehiin niin lähtee paino, itellä tosin ei lähteny millään 29 kiloo tuli Siiriä odotellessa…ja liian nautinnonhaluinen kai oon et en ees välitä pursuavista muodoistani 😀 (Pitäis kyl…varsinkin kesän tullessa, huh)Eli toivon matkaanne paljon onnea synnytykseen, hyväunista vauvaa ja isosiskolle pitkää pinnaa ettei ala hullu taistelu huomiosta. Ja hyviä lastenvahteja, jos vauva valvottaa, jotka vie vauvaa lenkille kun ite saat levätä! Vauvakuume nostaa päätään aina kun näkee vauvamahoja ja onhan siinä jotain ihan älyttömän siistiä kun voi haaveilla ja odottaa uutta ihmistä. Mun kroppa ei vaan kestäis toista +30 kiloa 😀
No nytpä sait tuhlattua ne pisteet! On se vaan nätti, ja aurinkoinen ko mikä!Ota ilo irti nurkannuohousolosta. Ja siitä fiiliksestä, että kaikki hyvä on vielä edessä. Ensimmäinen katse, hiusten väri, kunnon rääkäsy (sekä äidin että lapsen). Tsemiä!!
Ai niin, mähän manailin niitä jo silloin viimeksi Iittalassa =D Juu, koitan tässä tsempata itseeni, että kohta se iloksi muuttuu. Ja ovathan nuo sellaiset hetket, joita ei montaa kertaa pääse kokemaan. Malttia Susanna malttia.
Noi tyyny on ihania!http://luoviahulluuskohtauksia.blogspot.fi/
Kiitos =)
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä viime metreille! Nuo täsmälleen samat tunnelmat on mulla tuoreessa muistissa; vielä muutama viikko sitten heräsin aamuisin "voi kettu ei sit vieläkään" -fiiliksissä. Ja järkkäilyinto oli ihan valtava 😀 Yhtenä aamuyönä sitten vaan alkoi tapahtua ja tällä hetkellä sylissä pötköttelee jo tuollainen 7-kiloinen mini-ihminen <3
Voi onnea sinne, ihanaa <3. Juuri tuollaiset tunnelmat, argh. Mutta vähintään kolmen viikon päästä hän on varmasti sylissä!
Jaksamista loppumetreille ja tsemppiä koitokseen! Laita pliis kuva masusta, joohan?Onko Varpu jäänyt kanssasi kotiin vai edelleen päiväkodissa? Odottaako hän vauvaa?
Kiitos! Mun tarttee katsoa, onko tuolla yhtään julkaisukelpoista masukuvaa, heh. Varpu on kotona minun kanssa odottamassa, käy silloin tällöin päiviksessä, kun on naamiaiset tai lelupäivä. Tai äidillä ollut uneton yö =) Ja odottaa niin kovasti että tässä saa vakuutella ittesä lisäksi tuota pientä, että kyllä se syntyy vielä sieltä.
Mielen virkeyttä loppumetreihin! Toi on niin muistissa, kun vähän jännittää ja odotuttaa mahdottomasti. Mulle oli kauheeta menettää kontrollia, kun oli asia johon ei voi vaikuttaa enkä voinut suunnitella päiviä enkä hetkiä, kun ei ollut tietoa koska alkaa tapahtua. Sitten sanoivat vielä, että vaikka on kaksi viikkoa "yli" niin antaa mennä vaan, koska äiti ja vauva voivat hyvin. Olin luullut et se on ehdoton takaportti. Onneksi sulla ei ole enää paljon jäljellä!
Kiitos, kiitos <3 Ja just noin, kun joka aamu alkaa ihan alusta, kun ei oltukaan sairaalaan lähdetty =))) Mutta mä uskon, että viimeistään viikon päästä on jo vauva sylissä. Viime neuvolassa ennusteltiin sen verran isompaa tapausta, ettei kuulemma pidetä hirmusti yli l.a.n. Mutta kohta, kohta….