Nyt mä rohkenen tänne kirjoittamaan, kun asia ei enää muuksi muutu ja johonkin on purettava tätä sekavaa päätä. Me olemme myyneet kotimme, joten Varpusten on nyt lennettävä pienestä pesästä. Kauppa kävi silmänräpäyksessä ja olemme tyytyväisiä, mutta samalla iski kamala haikeus. Omasta kodista luopuminen on rankkaa ja varsinkin pedantille luonteelle tuntematon tulevaisuus on järkyttävää. Asuntotarjonta on niin pientä, että tuntuu ettei sitä oikeaa tule vastaan millään. Ja sitten kun tulee, pitää pystyä toimimaan nopeasti. No nyt voidaan, kun on vanhasta irti. Ja pakkohan meidän on se suurempi löytää, se on fakta. Mutta kuten näette, ikävä saa minut selittelemään tätä ees taas. Vuokralle ei välillä huvittaisi, mutta sekin vaihtoehto on otettu vakavasti huomioon. Ja tietenkin kodin vielä toivoisi löytyvän Varpun päiväkodin läheltä, niin ei tarvitsisi niitä vekslailla.
Tähän samaan asuntostressiin kun liittää Varpun 6 viikon flunssan, tosi kipeän kissan ja äitiyden, niin soppa on valmis. Aika voimaton olo superäidillä, hah.
Too tired to translate, so use this: http://translate.google.com/ Sorry.