Tänään palasin töihin hengitettyäni miltei 8 viikkoa metsää ja maaseutua. Viimeiset lomapäivät vietin mökillä, mutta sitä ennen ehdin varastoimaan energiaa Pohjois-Karjalaan. Tunnin lentomatkan päässä Helsingistä aukeavat Kolin jylhät maisemat ja kansallispuiston rauha, joten Lappiin saakka ei minilomalaisen tarvitse matkata.
Kolin kansallispuisto on innoittanut niin Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä kuin Juhani Ahoa, ja kyllä tämä tuntemattomampikin sisustusstailisti siitä huumantui. Tai saatan sujahtaa paremmin tuohon hippeilyskeneen, joka ei ole lainkaan vierasta noilla vaaroilla – sen todisti Luontokeskus Ukon historianäyttely.
Yöpaikkana oli Break Sokos Hotel Koli, joka on upea elämyshotelli keskellä Kolin kansallispuistoa. Hotellin sijainti on jo sinänsä harvinaisuus, kompakti kokonaisuus kun on rakennettu Metsähallituksen luvalla keskelle luonnonpuistoa. Aloittelevalle vaeltajalle tai maisemanautiskelijalle tuo on helppo vaihtoehto, jos minilomalla ei hotsita eräillä. Päivän aikana ennätti hyvin Ukko-, Akka- ja Paha-Kolille, patikoida nuoruuden lähteelle (lumoava vesiputous) ja vierailemaan Pirunkirkossa (jylhissä luolastoissa). Päivän sai päättää ansaitusti maisemakylpylässä. Elämyssuihku (ehdottomasti kokemuksen arvoinen, leikin siellä kuin lapsi hississä painelemalla kaikkia nappeja) vei aistimatkalle sademetsään, sumuisille vuorille ja trooppisen myrskyn keskelle. Ja tietenkin solahdin altaaseen, jossa pinnan soi Sibeliuksen neljäs sinfonia. Hallelujaa mitä kokemuksia. Retken kruunasi auringonnousu, jonka pääsin kokemaan Ukko-Kolin laelta aamuvarhain. Yksinkertaiset asiat ovat kuitenkin ne kaikkein ikimuistoisimmat – tulenpalava taivaanranta ja maisema, jota ei riko yksikään rakennelma tai liikenneväline.
Kannattaa muutenkin tutkailla enemmän noita Break Sokos Hotelleja. Niitä on Suomessa kaiken kaikkiaan 7, joista tuolla Pohjois-Karjalassa kaksi. Kyseessä on siis sellaiset Sokos hotellit, jotka nimensä mukaisesti tarjoavat taukoa arkeen erilaisilla spa-, hemmottelu- ja harrastusmahdollisuuksilla. Työmatkoilla yleensä sitten otetaan ne Originalit.
One thought on “Tunnissa kansallismaisemaan”