Mä en varmaan ole kertonut täällä, miksi lastenhuoneen oviaukon karmissa roikkuvat renkaat katosivat meiltä hetkeksi. Muutama vuosi sitten nuorempi tyttäreni tykkäsi tehdä niissä pyörimistä – kieputti renkaat kunnon kierroksille ja eikun pyörimään. Eräänä iltana kävi sen pahin, toinen kierrekoukuista irtosi ja tytär lensi täysin päilleen parkettilattialle. Oli ambulanssia ja muuta tilanteessa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin – kiitos lasten joustavat kallot. Renkaat lähtivät vinttiin samantien.
Meillä kun kuitenkin tykätään jumpata ja liikkua kotona, tytöt alkoivat kyselemään jälleen renkaiden perään. Annoin periksi, mutta nyt on varauduttu viisaampana tähän harrastukseen. Hankin renkaiden alle (ja kaiken varalta kerronsängyn edustalle) tatamin vaimentamaan pienempia tumpsahduksia. Otin tuollaisen 90 cm leveän ja pituutta 200 cm ja päälle vielä joogafutonin eli tuollaisen rullattavan patjan – vähän kuin kevyt versio futonpatjasta. Tuossa on mukava jumpailla muutoinkin ja aikasta kiva lukea iltasatua. Ja nukahtaa.
Renkaisiin vaihdatutin vielä uudet luonnonkuituköydet, löysin ihan hullun hyvän paikan, missä köydet sidotaan vielä perinteisesti käsin. Ja luottovirolainen porasi sellaiset kunnon paisuntaruuvit kattoon, niin kestää nyt vaikka äidin roikkua.
Tatami ja joogafuton, Futonnetti.
Renkaiden uudet luonnonkuituköydet, Ulvilan Köysipunomo.
