Mulla on ollut niin energinen viikon aloitus, että. Osa syynä se, että viime viikon angiina, sairastelevien talviloma ja autoilevan naisen arkimurheet ovat selätetty. Toinen ja jopa vahvempi syy varmasti viikonlopun retriitissä.
En ole aiemmin ollut millään joogaretriitillä, ja ajattelin ottaa kokemuksen varmasti turvallisella ja kotoisella maaperällä Frantsilassa. Viime torstaina lähdimme Lelan kanssa kohti Hämeenkyröä, teimme ensiksi muutaman päivän töitä ja perjantaina klo. 17:00 tippui hanskat. Tai puhelin. Kuinka sen nyt sanoo.
Frantsilan Hyvän olon keskus on mitä idyllisin maatalomiljöö ja varmasti poikkeuksellinen moniin maailman retriittipaikkoihin verraten. Jos kansamme maalaisjuuret ovat unohtuneet kaupunkielossa, tuo paikka muistuttaa nopeasti terveellä tavalla keitä me oikein olemme ja mistä me ponnistamme. Ja kuinka vähän aikaa sitten elämä olikaan yksinkertaisempaa ja samalla työläämpää.
Noissa juurevissa ajatuksissa, talon tumman puhuvissa tuvissa ja ympäröivissä valkoisissa lumilakeuksissa oli jotain taianomaista. Ja kuten retriiteissä ikään, puhelimesta luovuttiin heti alkumetreillä. Ja oltiin hiljaa – ei täysin hiljentymisretriitti, mutta puhuminen jätettiin minimiin. Ette usko kuinka huima kokemus. Helppohan se on olla hiljaa ja selata puhelinta. Mutta oleppa hiljaa selaamatta mitään, ihan vain ajatustesi kanssa. Kaksi päivää oli jo aika paljon minulle, mutta kokemuksesta innostuneena haluan koittaa tätä todellakin uudelleen ja vielä päivä kaksi pidempään.
Sydäntalven retriitti oli Eeva Ojalehdon vetämä paketti, jossa yhdistyivät alotteilijoillekin sopivat pehmeät joogamuodot, meditaatio, hiljentyminen ja vähän myös workshoppeilua. Retriittipakettiin sisältyi ohjelman lisäksi yöpymiset ja ruokailut (kasvis) sekä ihana yrttisauna. Ja lisäksi sai ostaa omakustanteisesti erilaisia hemmotteluhoitoja. Minähän toki testasin elämäni ekan kerran uberhippiä reikihoitoa ja ayurvedahierontaa. Voi mahdoton miten rentoa. Päätä kyllä särkee vieläkin, koska mun kaikki kuonathan todellakin nyt lähti liikkeelle. Ainakin uskon niin.
Onko teillä muilla kokemuksia retriiteistä? Minä olen nyt ainakin täysin hurmaantunut. Ja vaikka olen energinen ja aikaan saapa, täytyy myöntää että tarvitsin vielä sunnuntain toipumiseen levosta. Tuntuu naurettavalta sanoa, mutta tuo hiljentyminen ja hidastaminen on vissiin keholle ja mielelle sellainen shokkihoito, että sunnuntai meni sängyn pohjalla palautuessa. Mutta siitä toivuttua tulvahti ihan hullun hyvä energialataus ja taas jaksaa painaa. Ei tulis itku vaikka auto hinattas Tattarisuolle. Näin on.
Sydäntalven retriitti // Frantsila
Kuvat Susanna Vento ja Lela Louhio
Olipa meilla ihana päiviä siellä… voisin mennä jo taas